Hallituksen puheenjohtajan vappupuhe

Hyvät vappua juhlivat opiskelijat,

kevät on tuonut tullessaan lukuisia eri virkamiesten ja työryhmien kaavailemia opiskelijoiden arkea koskevia esityksiä, jotka ovat paitsi lyhytnäköisiä, jopa likinäköisiä, niin myös osittain toistensa kanssa ristiriitaisia.

Mitä sitten on esitetty? Opiskelijan pysyvän erottamisen mahdollisuuksia, opintotuen opintolainapainotteisuutta, opintoaikojen tehostamista ja lukukausimaksuja – toisin sanoen keppiä kepin perään, eikä porkkanoista tunnu olevan tietoakaan.

Mistä nämä kaikki sitten kumpuavat? Maamme hallitus on päätynyt ratkaisemaan paljon puhutut työurien pituuteen liittyvät ongelmat opiskelijoiden selkänahasta. Meistä on päätetty puristaa viimeisetkin mehut ulos, jotta siirtyisimme entistä aikaisemmin verotulojen käyttäjistä niiden maksajiksi.

On kuitenkin varsin erikoista, että nämä ehdotukset tulevat nimenomaan erilaisilta virkamiesvaltaisilta työryhmiltä, joilla ei periaatteessa ole mitään poliittista vastuuta. Samaan aikaan tätä vastuuta tuntuu pakoilevan milloin työryhmän takana olevat ministeriöt ja niiden poliittisten salkkujen kantajat, milloin raportteja tilanneet poliitikot. Mistä näitä esityksiä sitten oikein tulee, kun kukaan ei tunnu olevan niiden kannalla?

Vaikka opiskelijat tekevät jo nyt opintojensa ohella töitä ansaitakseen kapean leipänsä, tuntuu myytti laiskasta opiskelijasta edelleen elävän ja voivan hyvin erityisesti näiden työryhmien puheissa. Puhuttaessa työurien pidentämisestä tulisi huomata esimerkiksi se, että opiskelijat muodostavat jo nyt suuren osan palvelualojen työpaikoista ja niiden osa-aikaisista työsuhteista. Jos opiskelijat poistuisivat näiltä työmarkkinoilta, olisi suomalainen palveluala varmasti hyvin erinäköinen.

Suomalainen hyvinvointivaltio ei synny siten, että meille opiskelijoille pyritään luomaan vain yhdenlainen nopeaa valmistumista edellyttävä standardiura, jota pitkin edetä nopeasti työhön ja sieltä eläkkeelle. Opiskeluaika on yksi tärkeä ajanjakso ihmisenä kasvamisessa, ja tuo ajanjakso on täynnä elämää, johon mahtuu sekä hyviä että huonoja päiviä.

Arvon kanssaopiskelijat,

Vappu on perinteisesti mielletty työn juhlaksi, mutta minkälaista työtä juhlimme tulevaisuudessa ja miten? Pätkätöiden ja määräaikaisten työsuhteiden ilosanomaa alipalkattuina ja ylityöllistettyinä – niinkö?

On aika näyttää päättäjille, ettemme ole vain kasvotonta massaa, vaan sitä tulevaisuuden inhimillistä työvoimaa, joka haluaa valmistua hyvinvoivana ja riittävän osaavana toimiville työmarkkinoille.

Tulevissa eduskuntavaaleissa meidän tulee näyttää äänillämme, millaisia työmarkkinoita ja työuria me haluamme. Virkamiehet eivät voi enää sanella, kuinka meidän ja tulevien opiskelijoiden tulee elää elämäänsä, päinvastoin. Meidän on aika sanella virkamiehille, minkälaisia päätöksiä heidän tulee tehdä meidän ehdoillamme.

Rakkaat opiskelijakollegat,

Mitä mieltä te olette? Päätös on meidän ja minä sanon, että meidän aikamme on nyt. Toivotan teille muutoksen vappua!

Puhe on pidetty vappuaattona 30.4.2010 Jyväskylän Kirkkopuistossa.